Tässä artikkelissa keskitymme nitraatin ja fosfaatin merkitykseen merivesiakvaariossa ja niiden haittoihin sekä hyötyihin.
Käytännössä kaikkien akvaarioiden käynnistämisvaiheessa ravinnetasot (NO3 ja PO4) käyvät enemmän tai vähemmän korkealla ja laskevat siitä ajan myötä alaspäin.
Vaikka alussa typpiyhdisteiden tason toivotaan laskevan, on nitraatti kuitenkin tärkeä elementti myös käynnistyneessä altaassa. Korallit tarvitsevat nimittäin ravinteita voidakseen hyvin. Korallien väri syntyy symbioosilevien avulla ja nämä levät tarvitsevat valon lisäksi myös ravinteita ja hivenaineita. Kohtuus kaikessa tässäkin asiassa, ja nitraattia saisi olla 1-3ppm ja fosfaattia vaivaiset 0,04 – 0,08 ppm. Tavoitetasoon vaikuttaa myös halutaanko pitää vähäravinteista SPS korallia allasta, mixed reeffiä vai LPS koralleilla kansoitettua akvaariota.
Liian matalat ravinnetasot
Mikäli sekä nitraatti että fosfaatti ovat aivan nollassa mahdollisimman luotettavalla vesitestillä mitattuna, kärsivät korallit helposti ravinteiden puutoksesta. Se ei ole niille hengenvaarallista yleensä, mutta näkyy korallien värityksen haalenemisena. Lisäksi meriakvaarion epätoivottu levä cyanoa ja dinoflagellaatit alkavat helposti ottaa elintilaa altaassa.
Matala ravinnetaso on hieman posiviisempi ongelma, sillä se yleensä kertoo hyvin toimivasta tehokkaasta biologisesta suodatuksesta altaassa ja myös tilanteen korjaaminen on yleensä helpompaa. Tämä ilmiö yleistynyt nykyään kun tekniikka ja markkinoilla olevat tuotteet ovat kehittyneet ja varsinkin biologisen suodatuksen teho voi monessa altaassa olla niin tehokas, että ravinnetaso päätyy helposti aivan nollaan.
Tähän ongelmaan on kuitenkin yksinkertainen ratkaisu. Eli ravinnekuorman varovainen lisääminen, jotta vesitestit alkavat näyttää matalia arvoja nitraattia ja fosfaattia. Ruokinnan määrää voi varovasti lisätä tai kalastoa kasvattaa hieman. Mikäli se ei tuota haluttua tulosta, voi nitraattia ja fosfaattia lisätä myös nesteenä altaaseen:
Liian korkeat ravinnetasot
Ei ole myöskään epätavallista lainkaan, että ravinnetasot lähtevätkin nousemaan (esim NO3 on yli 25), vaikka altaan käynnistäminen eli kypsytys olisi tehty rauhallisesti ja ajan kanssa. Siihen voi olla useita syitä kuten liika ruokinta tai ylikansoitus. Jos näitä ei ole syytä epäillä ongelman aiheuttajina, voi ongelma johtua biologisen suodatuksen puutteellisesta toiminnasta, jota on mahdollista korjata altaan bakteerikantaa voimistamalla. Yksiselitteistä syytä siihen miksi näin on päässyt käymään on vaikea antaa, sillä tätä ongelmaa esiintyy sekä aidolla elävällä kivellä että kuivalla kivellä käynnistetyissä altaissa.
Bakteerikanta kasvaa, kun sillä on ruokaa. Ruuaksi kelpaavia kaupallisia valmisteita on useita kuten nestemäinen hiili eli carbon. Moni on voinut kuulla myös DIY tavoista kuten “Vodka dosingista” tai etikasta. Vodkan kanssa tulee muistaa että se on n. kahdeksan kertaa voimakkaampaa kun etikka. Kaupallisia tuotteita on saatavilla mm. DSR menetelmän V/S-Carbon ja EZ-Carbon, joista jälkimmäinen poistaa myös fosfaattia kuten myös Red Sean NO3-PO4-X.
Molempien tuotteiden kohdalla on tärkeää noudattaa varovaisuutta annostelussa ja aloittaa pienellä annoksella jota nostetaan sitten vähitellen kohti maksimiannosta usean viikon ajan portaittain. Maksimiannosta ei myöskään saa annostella loputtomiin vaan sen tulisi tuottaa tuloksia muutamassa viikossa. Toisinaan ensimmäinen kuuri ei tuota haluttua lopputulosta vaan tarvitaan uusi annostelu. Halutessaan nestemäistä hiiltä voi ajaa annostelupumpulla ylläpitoannoksena altaaseen ongelman poistumisen jälkeenkin, pitääksen biologisen suodatuksen tehoa yllä. Tämä on esim. DSR menetelmässä yksi jatkuvasti annosteltavista aineista.
Bakteerien lisääminen
Bakteerikantaa voi myös voimistaa lisäämällä altaaseen bakteeristoa esim. palloina josta ne liukenevat veteen ja voimistavat altaan bakteerikantaa. Bakteeripalloja suositellaan pidettäväksi sukassa tai niille tarkoitetussa korissa, koska ne eivät liukene kokonaan veteen vaan pallot tulee vaihtaa uusiin parin viikon välein.